Irti päästämisen vaikeus

Hyvää keskikesän juhlaa – aivan pian saamme viettää taianomaista yötöntä yötä!

Olen ollut pitkään poissa täältä facebookista, kuten kaikesta muustakin… Olen tehnyt inventaariota, puhdistanut vanhaa ja säilyttänyt ne kaikkein tärkeimmät asiat ja ihmiset. Osa ihmisistä ja asioista on poistunut tavalla tai toisella elämästäni viimeisten vuosien aikana. Suru on pyyhkinyt yli ja ali. Välillä sydänjuuria repien.

Suru on ollut pohjavireenä jo kauan elämässäni, se on värittänyt maisemaa ajoittain tummanpuhuvaksi. Välillä se on näyttänyt kauniit kasvonsa kaipauksen ja haikeuden sävyineen. Suru on joskus suloista, toisinaan taas todella raskaan raastavaa. Uskoisin, että jokainen, joka tätä lukee tietää, mistä kirjoitan.

Elämä on jatkuvaa luopumista ja irti päästöä erilaisine vaiheineen. Suru voi äityä raskaaksi, josta ei osaa päästää irti. Silloin se muuttuu pitkittyneeksi, eikä enää oikein tiedä edes, mikä olikaan surun alkujuuri. Silloin suru voi jäädä kylään hiljaisena seuralaisena. Sille on annettava tilaa, vaikka se ei sitä pyytäisikään. On surtava niin kauan kuin se tuntuu oikealta.

Juuri nyt, tänään, eräs rakas ihminen poistui fyysisestä todellisuudesta, omalle taivasmatkalleen. Itkin monena päivänä surua jo pois, sillä olin saanut tiedon, että hänen vointinsa oli heikentynyt. Välimatkasta huolimatta koin olevani hengessä mukana hänen viimeisinä hetkinään. Tänä aamuna olin rauhallinen ja aamupäivällä tunsin, kuinka hän kävi jättämässä jäähyväiset. Sydämeni läpi kulki tuuli: sanoin hänelle ääneen, hyvää ja rauhallista matkaa! Hieman myöhemmin sain sukulaiselta tiedon, että hän oli kuollut silloin, kun tunsin tuulenvireen.

Hän on ihminen, jonka olen tuntenut lapsesta asti. Ihailin häntä. Hän otti syliin usein, kun olin lapsi. Hauskuutti ja piti polvella. Hän oli myöhemmin itselleni myös ammatillinen esikuva. Hän auttoi ihmisiä, joiden elämä oli mennyt raiteiltaan jo lapsena ja nuorena. Hän kertoi työstään ja nuorista, joita oli kohdannut, tietysti kunnioittaen heidän yksityisyyttään. Hän kertoi ihmisistä ja asioista niin, että siinä oli sydän mukana - hän todella välitti nuorista. Hän osasi rauhoittaa ne nuoret, joita muut eivät saaneet rauhoittumaan. Hänet kutsuttiin paikalle hätätilanteissa. Hän kohtasi myös byrokraatteja, jotka eivät aina osanneet ajatella nuoren etua. Silloin hän puolusti heitä, ollen se, järjen ääni. Hän toimi myös pitkään työnohjaajana eri organisaatioissa, mikä kertoi hänen diplomatian kyvyistään sekä taidoistaan ratkaista ongelmia.

Hän oli kiinnostunut politiikasta aivan elämänsä loppuun asti. Hän tiesi oikeasti, mitä tarkoitti se, kun leikataan niiltä, joilla on jo kaikkein vähiten. Hänessä eli oikeudenmukaisuuden tuli, joka syttyi aina uudelleen, vaikka fyysisestä kehosta olikin jo voima hiipunut. Hänen huumorinsa oli vertaansa vailla ja tärkeä voimanlähde synkkinäkin aikoina.

Tunsin hänen henkensä vahvana, kun hän jätti jäähyväiset. Jälleen tämäkin kokemus opetti, että sydämen kautta olemme tärkeille ja rakkaille ihmisille aina läsnä. Kuolema on yhden olomuodon loppu, hengen jatkaessa matkaansa. Koen surun lisäksi myös helpotusta, että hän on nyt vapaa kivuista. Irti päästäminen ei tällaisessa tilanteessa ole niin vaikeaa, koska tiedän, että hän oli vapaa lähtemään ja jättämään tämän elämän. Kaikki oli tehty ja loppuunsaatettu!

Irti päästämisen tuska on ihmiselle vaikea oppiläksy, mutta olen oivaltanut, että joskus juuri irti päästäminen on suurinta rakkautta. Olen harjoitellut sitä jo pitkään ja edelleen se tuntuu hetkittäin vaikealta. Ihmismieli toimii siten, että liian helposti takerrumme asioihin ja ihmisiin. Egomieli pitää muuttumattomuudesta, mutta mikään ei ole tarkoitus jäädä paikoilleen.

Olen esimerkiksi opetellut päästämään irti omasta kodistani monet kerrat. Opiskelut ja työt veivät eri paikkakunnille. Ensimmäinen oma koti, tuntui kaikkein vaikeimmalta laittaa myyntiin. Sen jälkeen muutoista on tullut helpompaa – onneksi en ole enää tapellut vastaan, vaan olen suostunut kuuntelemaan, minne matkamme perheenä seuraavaksi vie. Se on silti surullista, mutta olen oppinut luottamaan, että elämä näyttää uuden suunnan ja oikeat askelmerkit.

Olen välillä ajatellut, että eikö tämä irti päästäminen lopu koskaan – sillä olen luopunut jo todella paljosta. Luulen, että irti päästämisellä on tarkoituksensa, jotta jaksaisi jatkaa eteenpäin. Ajoittain matkanteko kävi liian raskaaksi, silloin oli pysähdyttävä, vedettävä henkeä ja käännyttävä sisäänpäin. Pysähtyessänikin tajusin, kuinka paljon olikaan vielä irti päästettävää… Vähin erin taakka tuntuu kevenevän.

Tein paljon retkiä metsään ja luovuuden lähteille. Sitä kautta koin eheytyväni. Aloin hyväksyä keskeneräisyyttä, mutta oivalsin myös loppuunsaattamisen tärkeyden. Työskentelin ajoittain hyvin abstraktien aiheiden parissa, joka tuntui loputtomalta savotalta. Tässä elämänvaiheessa vierähti useampi vuosi, sillä osa työstettävistä asioista olivat jopa itseni ulottumattomissa. Tai siltä se ainakin tuntui. Koin ajoittain suurta riittämättömyyden tunnetta ja avuttomuuttakin. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi työskentelyä. Nyt koen olevani jonkin pitkän syklin lopussa ja ovella odottaa jo uusi. Tunnen sen, olen vaistonnut sen jo jonkin aikaa. Se tuntuu todella lohdulliselta.

Odotus on ollut pitkä. Tiedän, että olen pitkittänyt syklin loppumista sillä, etten olen hennonut päästää irti, itselleni edelleen rakkaista asioista ja ihmisistä. Se on paitsi inhimillistä, myös täysin ymmärrettävää. Joskus irti päästäminen tekee todella kipeää, joskus se on vaiheittainen lempeä prosessi, jossa mieli pysyy mukana. Silloin, kun se tekee kipeää, on useimmiten kyse kiintymyksestä, mutta silti irti päästäminen on välttämätöntä.

On suostuttava elämälle ja sen oikuille, jotka joskus tuntuvat epäjohdonmukaisilta, jopa turhilta. Luotan silti, että elämä kantaa ja kaikella on tarkoituksensa. Tiedän, että minun on mentävä eteenpäin ja ylöspäin. Suru on ankkuri, joka ajoittain pysäyttää minut, mutta on aika myös ilon ja juhlan! Eläkäämme elämää täysillä, kun se on mahdollista.

Muista rakastaa ja olla itsellesi lempeän armollinen, sillä olet kaiken rakkauden arvoinen!

Olen aloittanut jälleen valmennusten, tulkintojen ja tilaustöiden teon. Parhaiten saat minuun yhteyden puhelimitse p. 0440520552/messengerin kautta.

Turkoosituulen Pia😊Irti päästämisen vaikeus